Tänään herra A istui minun vieressä, yksi ihminen välissä, kun odotimme tuntiemme alkua.
Niin lähellä ja silti niin kaukana...
Miten voin ikinä tottua, ettei enää saa puhua? Miten voin tottua, ettei se olekaan siinä kyljessä kiinni?

Entäpä jos en vain koskaan totukaan?

Noniin, mitäs muuta tänään..
Yritin metsästää itselleni uutta puhelinta, hieman huonolla menestyksellä, mutta yks nokian läppä jäi mieleen, joten who knows... :----------------)
Mutta mukaan tarttu väriaine ja huppari ja Taijjan mukavaa seuraa kaks tuntia.

Sitten näin tännää Jannaa, se tyttö on kyllä ihana. Värjäs minun hiukset ja oli kiva ku hengailtiin vaan.. syötiin nakkeja mmmmmmmmmmmmmmmmmm.
Sitte totta kai suunniteltiin viikonloppua ja epäiltiin että meistä toden totta on tulossa alkoholisteja 8D

Eipä tässä tännää mittää muuta. Perus menot siis, mutta onneksi päivä on menny nopiaan.
Huominen samaan tahtiin ja vähän kovempaaki niin hyvä tullee!
Sitten viikonloppu ja koti ja rakkaat kaverit ja viiiiiiiina virtaa hihihihiihihihihiih

Nyt menen, pesen hampaat ja koitan nukkuakin.
Näänköhän unia menetetystä rakkaudesta vai saankohan unta ollenkaan?