Jaa että miksi minä juuri alotin blogin kirjoittamisen? Ja kuka minä oikein olen?

Lähetään liikkeelle näistä perus jutuista siis :>

Minun nimi on Riina ja oon 17 ja puol vuotta. Täys-ikäisyyden kynnyksellä siis... sitä ootellessa. Rakkain harrastus lentopallo, joka on tosin tänä syksynä hieman jäämässä. Ikävä kyllä. Toivottavasti joskus harrastan jotain itsepuolustusta, nyrkkeilyä tai jotain! Toisinaan (lue: silloin ku jaksaa) käyn lenkillä ja salillakin pitäis taas alkaa käymään... :) Sen lisäksi ennen kirjotin paljonki, nykyisin vähemmän, ja runot ja riimit on ollu lähellä sydäntä. Kuten myös lukeminen. Musiikkia kuuntelen aina kun mahollista ja maku on kyllä lähes aivan laidasta laitaan, mutta rakkain bändi on ehdottomasti Lifehouse. Tärkeintä minulle on ystävät, harmi vain että opiskelen nyt toisella paikkakunnalla kun kaikki parhaat ystäväni yhtä lukuun ottamatta. 3-6 ihmistä voisin luokitella parhaimmiksi kavereiksi, ja heistä vain yksi asuu samalla paikkakunnalla tällä hetkellä. Onneksi on olemassa viikonloput ja ihanat yhteiset ajat :) Toki minulla on täälläkin, opiskelukaupungissani, ystäviä, mutta myönnettäköön, että enemmän he ovat luokkakavereita, mutta aina kun näemmä meillä on mukavaa yhdessä =) Opiskelen kaksoistutkintoa ja pidän siitä todella paljon.

Ja miksi minä aloitin tämän kirjoittamisen? No mitäpä sitä valehtelemaan, alkaa jo hävettämään tuo gallerian päiväkirjan sivuille vuodattelu. Hehehhe, totta se on. Toinen syy lienee se, että tämän kautta kauemmatki ystävät saa (jos jaksavat lukea) tietoa miten minulla menee ja mitäs täällä tapahtuu.

Tuntuu että pitää vähän ehkä myös valaista tulevia tapahtumia, sillä olen lähes 100% varma, että tulen kirjoittamaan tänne myös paljon eräästä minulle rakkaasta pojasta, jonka kans tosin emme enää ole tekemisissä.. särkynyt sydän ja muuta lässytystä, mutta tällä hetkellä harvinaisen ajankohtaista minun kohalla. Paljon on tapahtunut minun ja hänen välillä, seurustelimme viime keväänä kunnes minä päätin kesällä että ei enää.. kadun sitä syvästi. :/( Mutta asioita ei saa tekemättömiksi vaikka kuinka yritin. Todella yritin. Hänellä on nyt uusi tyttöystävä ja olin lähellä pilata heidän  suhteensa olemalla petturina ja paskana ämmänä. Kamalia asioita tämä syksy oli täynny näin kolmantena ja rikkovana osapuolena, mutta en voi sanoa että kadun tekojani, vaikka en todellakaan ole ylpeä teoistani!! Tarkoitan vain, etten halua katua sitä että en olisi koskaan edes yrittäny saada rakkauttani takaisin, yritin ja en saanut. Kylmä totuus. Mutta ennen kun alatte minua tuomitsemaan, haluan mainita että en minä yksin siinä ollut, vaan myös hän.. tunteet olivat vahvat ja emme tienneet kuinka olla. Hän vetkutteli neljä kertaa, entinen vai nykyinen, ja nykyinen ei tiennyt eikä tiedä tästä kun muutaman kerran.. hävettääkin. Tätä poikaa tulen kutsumaan täällä luultavammin pelkäksi A.ksi.

Perheeni on seitsen henkinen, äiti ja isi sekä pikkuveli ja pikkusisko ja kaksi puoli-isosisko, joita kyllä pidän täysin kokonaisina! Heistä on tullut ajan myötä jokaisesta enemmän ja enemmän rakkaita :> Isän tyttö olen, sen voin myöntää... Nuorin sisarus on kohta 4 ja vanhin 24... meikäläisen perheellä on tämmönen astetta suurempi ikäluokka haitari =D

Niin en siis asu kotona enää, sillä opiskelen eri paikkakunnalla nykyisin. Asuntolossa asustelen viikot, yksin, luojan kiitos :) Viikonloput yleensä vietän kotona ja nään rakkaita ystäviäni... humalan merkeissä entistä useammin :S Tänä syksyny käyttö on kasvanu kyllä aika huikeasti, mitäpä sitä kieltämään. Karu totuus. Tupakkaan en sentään ole koskaan koskenut, ja toivon, etten koskekaan. Ei innosta.

Hmm mm. Mitäpä tässä kertoilemaan, pitäs jättää jotain asiaa seuraavillekin kerroille ;> Seuraavat kerrat sisältääkin sitten enemmän asiaa, että mitä nykyisin elämässä tapahtuu ja tämmöstä!